Stadin Slangin kybäs toimintavuosi on päättymäss ja siirtyy muistojen joukkoon.  Alkuvuosi meni vähän ihmetellessä ennenku saatii jujusta kii ja päästii vauhtii.
Tärkein tapahtuma oli tiätty meidän juhlanäyttely joka saatii järkätä Stadin paraatimestaan
eli Stadarille.
Täst oikee kunniamaininta stadin dirikoille jotka uskals tehdä rohkeen päätöksen ja avata
Kaupungintalo stadilaisille. Samalla näytettii et sehän toimii ja tarttee toivoo et dirikat
hirvais  pistää sinne myös jatkossa kahvilan, joka olis avoin kaikille,  ja josta tulis nasta ja
suosittu treffimesta stadilaisille.

Lokakuu oliki sit ”vipinäkuu”. Mehän ei olla mitään näyttelyexperttejä ja ku kaikki piti
saada duunattuu sponssiperiaatteella ja ku kyseessä oli stadilaisille ilmainen tapahtuma
nii koko jengin aivonystyrät oli koetuksella.

Matka varrella oli kädenvääntöö ja monenlaisii ongelmii jotka piti saada hoidettuu,
vuosibudjetista ku oli jääny puuttumaa juhlavuoden fyrkat jotka me sit kuiteski saatii
kerättyy – muutamist takapakeist huolimatta – kohtuullisen tyylikkäästi.

Mutt me klaaratti!

Meillä oli kliffa näyttely jossa oli joka päivälle proggista jonka hoiti neljä stadilaista
musiikkiopistoa ja joukko stadilaisii musajulkkiksii. Kirjailijoita, runoilijoita ja toimittajia
bamlaamassa slangii joka lauantai.

Yleisöö kävi näyttelys noin  9000 joukossa monta tuttuu julkkista. Mä bongasin ainaski
Atski Erkon jonka kans me käytii pitkä kehityskeskustelu yhdistyksestä ja sen tulevaisuuden
visioista ja mä sain monta hyvää vinkkiä.
Myös meidän jäsen Pressa -Tarja  tuli tutustumaan valokuvanäyttelyyn jossa oli fotoja hänen skolestaan Bärtsissä. Me dokattii kahdestaa borkat ja skruudattii Rex-kakkua ja turvamies tsittas viereises pöydäs ( ja liitty meidän jäseneks. )

Meill oli superhyvä talkoojengi jeesaamass näyttelyn kasaamisess ja purkamisess ja
jelppimäss päivittäisiss hommiss näyttelyss.
Näyttely päätty buliin slangishow´hun Savoy-teatterissa joka onnistu upeesti ja jengi oli innoissaan.

Jäsenmäärä on kasvanut tän vuoden aikana noin 500 ja meit on lähes 2300 jäsentä.
Me ollaan nyt jo yksi Suomen suurimpia kotiseutuyhdistyksiä ja ylivoimaisesti suurin pääkaupunkiseudulla. Kasvu jatkuu ja se antaa meille entistä paremmat mahikset tehdä
tätä TSILARIA  jost on tullu haluttu ja luettu lehti ja jota dilkataa vain jäsenille.

- - - -

Tulevan vuoden proggiksest näyttää tulevan yhdistyksen tähänastisen historian vilkkain,
meill on yli 30 tapahtumaa joista voit pluggata tästäki lehdestä. 
Marraskuun syysjorot onnistu niin kliffasti et me päätettii uusii ne maaliskuussa 2006
samass mestass eli Karjalatalolla ja sillo 17 hengen MOSABACKA  BIG BAND skulaa vanhaa kunnon swingiä ja muuta tanssimusaa.
Pöytiä, tarjoilupisteitä ja safkaa varataa riittävästi ja ennakkoo ilmottautumine jeesais
meitä järkkäreitä. Ne on taatusti Stadin upeimmat bileet mitä tulee musaan.

- - - -

Joulu on dörtsin takana ja slangijengi jeesaa jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan
Frelssistä eli Pelastusarmeijaa jossa me ollaan patavahteina Kaivokadun padalla.
Mulle se on ollu sydäntä lämmittävä joulun avaus. Kliffa seuraa kuinka jengi käyttäytyy
ku ne lähestyy pataa: yhdel on jo fyrkka valmiiks handussa, toine dallaa ohi mut pysähtyy
ja alkaa kaivaa lompsaansa ja palaa takas, kolmas ei oo huomaavinaankaan vaan harppoo
ohi ja tsiigaa poispäin niinku yksi tuttu ex-ministeri teki viime jouluna. Ministerin kiireitä –
mä funtsasin. Ehkä tänä jouluna on jo aikaa pysähtyy padalla ku ei oo enää ministerinä.

 Yks laitapuolen stadin kundi tuli mun luo ja ojensi kourallisen kolikoita
ja totes: ”mä oon aina saanu fressikseltä jelppiä, nyt ku mull on vähä fyrkkaa nii mä
paan ne toho pataan…” Luulen et hänen panoksensa suhteessa tuloihin oli suurempi ku
opitiomiljonääriin joka pistää pataan näyttävästi viissatasen..

Kaikille antajille on kuiteski kliffa sanoo ”KIITOS JA HYVÄÄ JOULUA”. Yks rouva sano mulle: ”KYLLÄ HERRAN SIUNAUSTAKIN OLIS HYVÄ KUULLA”. Mä tein käskettyy duunii ja funtsasin samal et mahtaakohan ”Vanha Jumala” noteerata mun toivomuksen..

Mä haluun toivottaa teille kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen Kliffaa Jouluu ja Uutta
Vuotta 2006.

Lasse Liemola